OHJAAMOT TULEVAISUUDESSA – koonti seminaarista 2.2.2018

Teija Felt Työ- ja elinkeinoministeriöstä avasi päivän ohjelman selvittämällä mistä koko toiminta sai alkunsa ja minne ollaan menossa. Alussa oli pelkkä unelma – nyt jo tavoitteena ettei vuonna 2050 Suomessa enää olisi yhtään syrjäytynyttä nuorta! Tämän päivän luvut syrjäytyneistä tai syrjäytymisuhan alaisista 15-29 vuotiaista nuorista lähenee jo 70.000! (ME-säätiön suusta sanottuna) -Omana huomautuksena toteaisin, että miksei aiemmin – Jopa YK:nlla on rajuna tavoitteena vähentää köyhyys ja muuttaa maailmaa kestävämmäksi – tämä jo vuodelle 2030!-

Positiivisena asiana Felt kertoi että nimenomaan syrjäytymisriskissä olevat pojat ovat löytäneet Ohjaamon- ja Suomesta niitä löytyy jo 60- alussa oli puhetta kymmenestä tai kahdestakymmenestä. Ehkä nämä varovaisesti asetetut tavoitteet onkin trakoitettu kumottaviksi?!

Matalan kynnyksen palvelu on toiminnan A ja O – sloganina käy ” Yksi ovi, monialainen palvelu” joka totisesti on lisännyt yhteydenottoja.

Seuraavaksi annettiin puheenvuoro vuorotellen Vantaan  (Annukka Jamisto), Helsingin (Sirkku Reponen)  ja Espoon ( Pekka Räsänen ja Tero Luukkonen) Ohjaamoille ja kaikilla oli hyvää kerrottavaa – myös siitä, että toiminta jatkuvasti laajenee ja uusia toimipisteita avataan.

Kahvitauon jälkeen päästettiin ME-säätiön  Ulla Nord vauhtiin, joka kertoi ettei asiakaslähtöisyys ole pelkkä sana, vaan silkkaa toimintaa! Suomen satavuotisjuhliin liittyen oli haastateltu sataa nuorta kysymyksellä ”;Mistä susta tuntuu” ja vastaukset olivat – moninaiset. Psykososiaalisen tuen tarve korostui ja todettiin tarpeelliseksi myös Ohjaamoissa ja mielen hyvinvointiin liittyy kokonaisvaltainen elämänhallinta mikä monella nuorella on hukassa. On turha miettiä koulutus- tai työllistymispalveluja ellei perusasiat ole kunnossa! Usein yksikin rinnallakulkeva aikuinen riittää tukemaan!

Seuraavassa muutama hajanainen kommentti kyselyn tuloksista:
”Äidillä ei ollut hajuakaan miten olla mun kanssa” ”Missä ne terkkarit on kun niitä tarvis?” ”Vanhemmuuteen ajokortti”

Oppilashuolto koettiin puutteelliseksi ja usein leimaavaksi, ja  ”Kiva koulu” -on pelkkää kulissia; ongelmiin saadaan apua vasta sitten kun ne jo ovat lähes ylipääsemättömiä. Jopa 52% mielenterveysongelmista kärsivistä nuorista ajattelee itsetuhoisia ajatuksia jopa päivittäin!  VARHAINEN PUUTTUMINEN JA ENNALTAEHKÄISEVÄ TYÖ ON NUORTEN ITSENSÄ MIELESTÄ  TÄRKEINTÄ!

  Moni nuori kokee työnsaannin ongelmaksi; koska vaadittavaa työkokemusta ei vielä ole, ei saa töitä, ja kun töitä ei saa, työkokemuskaan ei kartu. Oravanpyörässä ollaan, ja ME-säätiössä pyritään löytämään se kaksivuorotteinen työote ongelmaan: Eletään mukana ja ymmärretään niitä todellisia tilanteita missä nuoret elävät. ”Kuuntele, välitä ja luo turvallinen tilanne”- näillä mennään!

Viimeisenä puhujana liittyen työmaailmaan kertoi Jussi Pyykkönen uudesta ME-säätiön kehittämästä digitaalisesta sivustosta jolla   pääsee katselemaan eri alojen palkkoja, työtehtäviä, koulutuksen pituutta ja laajuutta sekä myös alan työllistymistä – kaikki hakusanojen avulla ja juuri itselle sovellettuna. Systeemi vielä hieman kesken mutta jo koekäytössä ja kieleltään ja ulkoasultaan nuoria kiinnostava. Kehitystä siis silläkin alalla!

Rahoittajan näkemyksistä puhui lopuksi Eeva Martikainen Keski Suomen ELY:stä ja hän kertoi suurista summista joita oli kohdistettu tässä tapauksessa aivan oikein, koska hankkeena alkanut toiminta on selvästi lunastanut paikkansa jatkossa pysyvänä toimenpiteenä nuorten kiinnittymisessä yhteiskuntaan niin opintojen kuin työn kautta.

Toivotaan totisesti, että tavoite 2050 toteutuu – ja paljon nopeammalla aikataululla kun varovainen arvio antaa ymmöärtää!

Positiivinen ja mukava fiilis oli seminaarin päällimmäisenä antina!                                            

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *