Aivo- ja lukututkimusta Ruotsissa vapaasti käännettynä Dagens Nyheter- artikkeleista

artikkeli DN / 2017 1.4.2017 /Cecilia Lindvall

vapaasti suomennettu / Ira

”Näin tehdään lukijoita koko elämänpituiselle matkalle”

USA:lainen lukututkija Gravity Goldberg antaa vihjeitä miten vähentää masentuneisuutta ja saada opettajille lisäaikaa vähentyneen tehtäväpainotteisuuden  myötä. Hän on myös sitä mieltä, että numeroarvostelu on motivaation esteenä.

Hänen tutkimuksensa koskien lukemista osoittaa että opettajan tavallinen rooli kostuu kolmesta eri osasta: tehtävänanto, valvonta ja pomottaminen. Siirtämällä vastuu työstä oppilaalle itselleen saadaan iloisempia ja lukuhalukkaampia opiskelijoita kun heille ei olla jatkuvasti tarjoamassa niitä oikeita vastauksia. Palkitsemishormonit dopamiini, serotoniini ja endorfiinit antavat suoraan mielekästä palautetta kun lukeminen onnistuu!

Useamman vuoden tutkimus on taustalla kun hän jaottelee opettajien eri roolit lukuinnostuksen herättämisesä:

1.Tutkijan rooli. Selvitä mikä on oppilaan tämänhetkinen lukutaito ja –innostus sekä missä heidän ajatusmaailmansa liikkuu. On osattava nähdä ja kuunnella.

-mieti, mitä olet selvittämässä-seuraa lukijaa miten ja mitä vauhtia hän lukee-aseta kysymyksiä kuten ”mitä teet nyt”  ja prosessoi vastauksia.-kuuntele, tee huomiota äläkä arvostele-tee yhteenveto oppilaan lukuprosessista ja tavasta.

  1. Toimi peilinä ja anna palautetta hyvistä huomioista ja rakenna oppilaan omaa arvostelukykyä nimenomaan työprosessiin liittyen, ei henkilökohtaisuuksiin.

3.Käytä esikuvia, anna esimerkkejä. mieluiten omasta lähiympäristöstä ja käytännön kautta.

4.Mentorin rooli on kulkea vieressä, mutta ei joukossa. Mielenkiintoinen vertailu oli tyttöjen jalkapallojoukkue, joka pelasi paremmin sen valmentajan alaisuudessa joka antoi ohjeita sivusta ja seurasi harjoitusta vierestä, kun sen valmentajan joka itse oli harjoituksissa mukana. Valmentajahan ei kuitenkaan saa olla itse pelissä mukana.

 

  Tutkija:

Aivoissa tapahtuu kun luemme – sanoo aivo- ja kielitutkija Julia Uddén toimittaja Cecilia Burmanille Dagens Nyheteriin 18.12.2017

Tukholman yliopiston tutkija selvittää kommunikaatio-ongelmia myös neurologiselta kannalta.

Jo ensimmäisinä elinvuosina törmäämme kirjoitettuun tekstiin tavalla tai toisella, ja miten sen tulkitsemme, riippuu aivojemme rakenteesta.

 

Se, mitä aivoissamme tapahtuu liittyy oikeastaan kahteen eri asiaan: Miten osaamme yhdistää symbolit kielen äänteisiin ja seuraavaksi;  miten lukemamme ymmärrämme.

Kun puhutaan lukivaikeuksista, ja nimenomaan dysleksiasta, on aivotutkimuksen yhteydessä todettu että lukivaikeuksista kärsivillä ihmisillä usein on vähemmän eri kanavia käytettävissään eri symboleille ja niiden tulkinnalle kun nopealla, tehokkaalla lukijalla.

Tässä on ehdottomasti apuna käyttää helppolukuista kirjallisuutta ja välttää mahdollisuuksien mukaan vierassanoja tai pitkiä selityksiä. Myös sellainen ihminen, jolla ei ole varsinaisesti dysleksiaa, voi olla hukassa luetun ymmärtämisessä, ja tämä johtuu usein kielen myöhäisestä kehittymisestä jo lapsuudessa. Kyseessä voi siis olla ”erityinen kielellinen häiriö” joka korjaantuu ajan myötä, ja esiintyy myös puhekielen ymmärtämisessä. Oppimista helpottaa  usein  selkokielen käyttö vaikka kyseessä ei ole mikään kehitysvamma tai edes varsinainen oppimisvaikeus.  Suuri ryhmä on myös ne lapset, jotka lukevat teknisesti sujuvasti, mutta eivät välttämättä ymmärrä lukemaansa. Tässäkin on helpotetuilla teksteillä hyötynsä.

 

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *